Asiakas on aina oikeassa. Joka ikinen kerta. Silloinkin, kun on väärässä. Tässä on muutama opettavainen asiakastarina ulkopuolisen sisällöntuottajan näkökulmasta.
Biopankit ja tarinat eivät sovi yhteen
Olin saanut toimeksiannon kirjoittaa artikkelin biopankeista ja niihin liittyvistä bionäytteistä. Tarkoituksena oli siis kirjoittaa yleistajuinen juttu biopankkien monista mahdollisuuksista kansanterveyden kehittäjinä ja parantajina.
Haastattelin artikkelia varten asiantuntijaa, joka kertoi minulle avoimesti ja monipuolisesti biopankkeihin liittyvistä asioista. Sekä haastateltu henkilö että varsinainen toimeksiantajani olivat hyvin tyytyväisiä artikkeliin, kun se kävi heillä kommentointikierroksella.
Haastateltu henkilö: ”Mutta teksti pitää kyllä ennen julkaisua kierrättää vielä laajemmin meidän asiantuntijoillamme…”
En tiedä kuinka moni organsaation biopankkiasiantuntija kirjoitukseni luki läpi ja lisäsi siihen kommenttinsa, mutta kritiikki oli armotonta:
”Näin tärkeästä aiheesta ei voi kirjoittaa noin kevyeen tyyliin. Tässä on kuitenkin kyse tieteellisestä ja kansallisesta hankkeesta, joka tarvitsee arvoisensa tieteellisemmän artikkelin eikä tällaista tarinan kertomista”.
Ei tullut siis Tarkan pojasta vielä sillä kerralla tiedetoimittajaa. Myöhemmin kyllä, kun pääsin kirjoittamaan kymmeniä tiedeartikkeleita toisille toimeksiantajille.
Tarinan opetus:
Joillain toimialoilla ollaan paljon virallisempia kuin toisilla. Olisi pitänyt selvittää toimeksiantajaltani toimialan taustat ja viestintäkulttuuri paljon paremmin. Oma moka siis. Jos sinä tilaat sisältöjä ulkoa, ja tiedät, että toimialallasi on tietynlainen tiukka ja formaali viestintäkulttuuri, briiffaa ulkopuolinen tekijä hyvin. Silloin saatte todennäköisimmin kaikki sitä, mitä haluatte.
Asiakas on kuitenkin aina oikeassa.
Kommentti vai uudelleenkirjoitus?
Haastattelin erästä alueellisen kehitysyhtiön toiminnanjohtajaa. Ideana oli kertoa heidän alueensa monista kehityshankkeista ja niiden vaikutuksista sekä alueellisesti mutta myös valtakunnallisesti. Tein työtä käskettyä ja tapasin haastateltavan paikan päällä hänen toimistossaan. Mukava keskustelu, paljon asiaa ja monta hyvää hanketta.
Kirjoitin artikkelin. Siitä tuli mielestäni oikein hyvä ja se palveli sekä haastatellun henkilön vetämän kehitysyhtiön asiaa että varsinaisen toimeksiantajani agendaa. Lähetin tekstin haastatellulle henkilölle kommentoitavaksi.
Kun sain tekstini takaisin, niin en kyllä oikeasti saanut omaa tekstiäni takaisin. Kaikki oli muutettu. Asiantuntija-artikkeli oli muuttunut haastatellun henkilön omakehuksi ja hänen organisaationsa ylistystarinaksi. Minun kirjoittamaa tekstiä ei ollut muutamaa sanaa enempää jäljellä.
Totesin sekä toimeksiantajalleni että haastatellulle henkilölle tekstin olevan nyt jonkun muun kuin minun kirjoittama. Jos teksti haluttiin edelleen julkaista, se sopi kyllä oikein hyvin minulle, mutta minun nimeäni ei pitänyt tekstin alle laittaa. Eihän se ollut minun kirjoittamanikaan. Toimeksiantajani julkaisi tekstin lopulta, mutta ilman kirjoittajan nimeä.
Tarinan opetus:
Ihmiset ovat erilaisia ja ensivaikutelma voi pettää täysin. En olisi haastattelun jälkeen voinut mitenkään kuvitella, että lopputulos voisi olla tällainen.
Suurin osa haastatelluista ihmisistä onneksi tietää ja ymmärtää pelin hengen: sekä haastattelijalla ja artikkelin kirjoittajalla että haastatellulla ja tekstin kommentoijalla on sisältötuotantonäytelmässä aivan selvät omat roolinsa. Asiavirheistä on kirjoittajaa aina huomautettava, mutta muuten on syytä antaa kirjoittajan kirjoittaa. Jos tuotettu teksti ja sen tyyli eivät tunnu sopivilta, niin rakentava palaute on aina tervetullutta.
Asiakas on kuitenkin aina oikeassa.
Uskossa oleminen auttaa lobbauksessa
Konsultoin viestintää ja kirjoitin artikkeleita eräälle lobbausorganisaatiolle. Heidän lobbausaiheensa oli minulle ihan ok, eli minulla ei ollut mitään ristiriitaa omassa roolissani suhteessa lobattavaan asiaan. Toisaalta, en kyllä ollut ”uskovainenkaan” vaan kirjoitin teemaan liittyviä asiantuntija–artikkeleita tietoa ja tekniikkaa painottaen. Tein siis tyypillistä sisältömarkkinointia asiakkaalle. Näkemyksellisyyttä varten organisaatiolla olivat omat blogit, joissa esiteltiin selkeästi toiveita, mielipiteitä ja linjauksia. Blogien toimitustyön kanssa en ollut tekemisissä.
Yllättäen sain kuulla, ettei palveluksiani enää haluttukaan. Olin ilmeisesti jossain yhteisessä palaverissa tullut epäsuorasti paljastaneeksi sen, että en ollut heidän alansa uskovainen. Osoitin liikaa ymmärrystä muiden lobbariorganisaatioiden näkemyksille, joten olin menettänyt asiakkaan luottamuksen. Luottamuksen kadottua oli aivan paikallaan, että toimeksiantoni päättyi samantien. Olin ja olen tästä asiasta lobbausorganisaation kanssa aivan samaa mieltä.
Tarinan opetus:
Jos edustat aatteellista tai jotain tiettyä asiaa tai näkemystä lobbaavaa organisaatiota, hanki itsellesi sellainen konsultti, joka on ja elää samassa uskossa kanssasi. Se tekee yhteistyöstänne helpompaa etkä joudu epäilemään konsulttisi motiiveja tai sitoutuneisuutta asiaasi.
Omalta osaltani toimin hyvin typerästi, sillä aivan toimeksiannon alusta alkaen tunsin, että minulta odotetaan suurempaa aatteen paloa. Olisi pitänyt uskoa omaan intuitioon ja liueta kuviosta jo paljon aikaisemmin. Oma moka siis taas kerran.
Asiakas on kuitenkin aina oikeassa.
Ota yhteyttä, niin mietitään yhdessä, miten edetään: kai.tarkka@truestory.fi